I'd be safe and warm if I was in L.A.

Täällä vietetään lauantaita matkasuunnitelmia tehden. Jos hyvin käy, ja pääsen kesäkuussa matkustamaan Vancouveriin, ajattelin yhdistää matkaan pienen mutkan ja matkustaa Kalifornian kautta takaisin kotiin. Kaliforniaan pääsy on ollut jo vuosikaudet haaveenani, mutta jäänyt aina syystä tai toisesta toteuttamatta. Nyt kun kerranin on suunnitelmissa matkustaa edes vähän lähemmäksi Kaliforniaa, niin miksipä en sitten venyttäisi matkaani ja viettäisi siellä tovin länsirannikkoon tutustuen.

Hyvin, hyvin alustavan suunnitelmanani (siis mikäli kaikki asiat vain menevät putkeen ja onnistuvat suunnitelmien mukaan!) on matkustaa 2.6 Vancouveriin, viettää siellä neljä-viisi päivää ja lentää sitten 6-7.6 Kaliforniaan, joko Los Angelesiin, San Franciscoon tai kohteeseen X, josta sitten lentäisin 7-10pvän kuluttua takaisin. Eli mistään monen kuukauden road tripistä ei ole (valitettavasti) kyse, mutta ajattelin toiselle puolelle maapalloa matkustamisen olevan kuitenkin oiva tilaisuus päästä haistelemaan myös elämää unelmieni Kaliforniassa.

Lennot Vancouverista Kaliforniaan ovat todella halpoja, riippuen tietysti mihin päin Kalifornian isoa osavaltiota matkustaa, mutta reilun 2-4h lentomatkustamisella pääsee jo aika pitkälle maksettuaan huvista vain muutamia satoja euroja. Joten ei paha. Toki lento Kaliforniasta takaisin Helsinkiin on se hintavin lento tällä reissulla, mutta olkoot. Vancouveriinkin pääsee mielestäni yllättävänkin edullisesti ainakin tämän päiväisten hintojen mukaan, 540e pelkästä menolipusta ei ole mielestäni mitenkään kohtuuton summa. Taisi siellä halvempiakin vaihtoehtoja olla, mutta 15h koneenvaihtoaika ei yllätys yllätys hirveästi houkuttele..

Mutta sellaista suunnitelmaa ja unelmointia tänään. Täytyy nyt vain niiiin kovasti toivoa että asiat menisivät putkeen ja saisin suunnitelmani toteutukseen, taas olisi yksi matkustushaave toteutettuna, ja tietenkin se suurin haaveista moooonen monta askelta lähempänä toteutumista. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!

-M

Dont keep dreaming it, make it happen

There are dreamers and there are realists in this world. You'd think the dreamers would find the dreamers and the realists would find the realists, but more often than not the opposite is true. You see the dreamers need the realists to keep them from soaring too close to the sun. And the realists, well.. without the dreamers, they might not ever get off the ground.

-M

If you want it, you've already got it.

Noniin, astetta positiivisempaa perjantaita! Olen vapaapäiväni kunniaksi selaillut asuntoja Vancouverista, ja kuten jo aikaisemminkin totesin, se taitaa olla se koko homman työläin osuus. Koirallisena ulkomaalaisena ei liene mikään maailman helpoin juttu etsiä itselleen asuntoa, ja vieläpä valtameren takaa. Huh, no yrittänyttä ei laiteta, ja yritän parhaani mukaan perehtyä asuntopolitiikkaan ja kaiken maailman käytäntöihin ajoissa, että sitten kun paperit ovat virallisesti valmiina voin kuluttaa kaiken energiani vain asunnon etsintään! Olen myös yrittänyt tutustua Vancouverin asuinalueisiin, että löytyisi mahdollisesti sellainen omaa työpaikkaa lähellä oleva, järkevä ja turvallinen asuinalue. Näistä onneksi löytyy aika kivasti tietoa, mikä jutuista sitten pitää paikkaansa ja mikä ei, mutta on ainakin jotain suuntaa..

Olin muuten yhteyksissä CRNBC:aan, että mikäli kielitestini tuloksien kanssa kestää, olisiko mahdollista lähettää ne hieman jälkikäteen Kanadaan. Asiahan on nimittäin niin, että paperini täytyy olla CRNBC:ssa maaliskuun loppuun mennessä, mikäli mielin kesäkuun alussa järjestettävään rekisteröintikokeeseen. Eli kiirettä pitää! Paperit saattavat ehtiä sinne siitäkin huolimatta että tämä järjestely ei heille sopisi, sillä kaiken järjen mukaan saan IELTSini tulokset 23.3 mennessä, jonka jälkeen paperit vielä saattavat ehtiä reilussa viikossa Kanadaan (osan voi lähettää onneksi sähköisesti), mutta kunhan varmistelen ja varmistelen, ettei mikään vain menisi pilalle sitten muutaman päivän takia. Aikaisempiin sähköpostiviesteihini CRNBC:lta on vastattu erittäin pikaisesti, joten kuumeisesti odottelen vastausviestiä. Eli stressiä ja jännitystä maaliskuun lopusta ei ainakaan tule puuttumaan. Saa nähdä millainen hermoraunio olen maaliskuun loputtua, töitäkin olen luvannut tehdä taas tähän astistakin enemmän. Toisaalta ehkä se on ihan hyvä, ei jää "turhaa" aikaa näiden asioiden murehtimiseen, eivät ne sillä kuitenkaan miksikään muutu.

Netissä surffaillessa tuli muuten vastaan kuva kakusta jonka ehdottomasti aijon tehdä viimeistään sitten läksiäisiini, mikäli sellaiseen ajankohtaan ikinä päästään.. Ta-daa: Kanadakakku!! Slurps! Ohjeenkin tuosta kakusta otin talteen, mutta jotenkin se vaikutti vähän hmm no erikoiselta (ehkä kanadalaiselta, hih) joten ajattelinkin soveltaa ideaani siten, että itse kakusta tulee jotain-aivan-muuta, mutta koristelu säilyy Kanadateemalla, tietenkin! Yummy!

-M

The good news about the bad news

Viime postauksen jälkeen kolahti eteen ensimmäinen kunnon takaisku. Ensimmäinen viikko meni pettymystä itsensä kanssa sulatellessa ja tämä toinen muuten vaan kiireisenä, joten blogi on jäänyt enemmän kuin heitteille. Aijon kuitenkin ottaa vahingon takaisin ja palata takaisin ruotuun! Nöyrimmät pahoittelut, maa ei ole nielaissut minua :)

No se takaisku. En ikinä päässyt Helsinkiin asti tekemään IELTS:iäni. Sanotaanko nyt näin, että tuli pari muuttujaa, enkä Helsinkiin ikinä päässyt. Juuri sillä hetkellä tuntui että maailma kaatuu ja jos ei nyt koko maailma niin ainakin suunnitelmat venyvät ja pitkittyvät. Ja minä kun en kärsimättömänä meinaa jaksaa ainuttakaan viivästymistä tai takaiskua, ja silti luulen ettei tämä ollenkaan ollut ensimmäinen laatuaan. Tuleehan näitä, olisihan se liikaa vaadittu jos homma sujuisi kuin tanssi. Nyt on kuitenkin uusi aika kielikokeelle varattu ja suunnitelmat etenevät hiljalleen eteenpäin. Pakkohan niiden on. Pari viikkoa on tosiaan mennyt aika ankeissa tunnelmissa Kanada -ajatusten kanssa, mutta täältä noustaan taas!

Töissä on ollut todella paljon kiirettä, olen paiskinut ylitöitä niin paljon kun olen ikinä ehtinyt ja pystynyt ja toivonkin että jonkinlainen kiitos lopussa seisoo tässäkin raatamisessa. Eilen saimme myös kesälomalistat nenän eteen ja pitäisi sitten päättää se pahanen kesäloman paikkakin. No, pääsyni Vancouveriin rekisteröintikokeeseen kesäkuussa ei ole sekään mitenkään varmaa ennenkuin ehkä huhtikuussa, joten en nyt tiedä yhtään mitä asian eteen tekisin. Jos pääsisin matkustamaan Vancouveriin kesäkuussa, pitäisin tottakai lomani siinä, mutta mikäli tämä(kin) homma jostain syystä menee puihin, haluan ehdottomasti lomailla vasta heinäkuussa. Niin ja palkattomia vapaita ei kuulemma tipu, joustamisesta nyt puhumattakaan. Kesälomaa on ne hurjat 13 päivää (juu-u kiva epäonnen luku siinäkin) joista yritän sitten repiä riemua kesään ja mukamas matkustellakin siinä ajassa. On vähän toista kuin nuo lomat joihin edellisessä työpaikassa totuin, 5 viikkoa kesällä pelkkästään relax.. No, se taitaakin olla yksi niistä erittäin harvoista asioista, joita on ikävä! Noin muuten töissä työkaverit jaksavat muuten ihanasti tsempata ja olla kiinnostuneita Kanadaan lähdöstäni, arvostankin tätä ihan mielettömästi, vaikka mitään konkreettista uutta minulla ei vielä(kään) ole kertoa.. No, odottavan aika on mitä on, kyllähän se tiedetään.

Häntä pystyyn, eihän tähän tosiaan maailma kaatunut eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut, korkeintaan aikataulu venyy mutta lienee tälläkin tapahtumalla tarkoituksensa. Aina niitä ei vaan sillä hetkellä tajua eikä jaksa ymmärtää, kun ohimoa kiristää niin että tekisi mieli sanoa rumasti. No, ostimpa Madonnan elokuun Suomen keikalle liputkin, pääsin paikalle tai en. Pitäisi kai toivoa etten? Hih, aika näyttää.

Hivenen pessimistisin bloggausterveisin,

-M

Whatever it takes, I'll try. So don't pay no mind to what other people say..

Täällä ollaan, hengissä edelleen vaikka blogi elääkin omaa hiljaiseloaan. Olen tehnyt viime viikkoina (niinkuin pari viimeistä kuukautta) töitä ihan älyttömiä määriä viikossa joten bloggaamiselle ei juurikaan ole ollut aikaa, saati energiaa. Tänään on kuitenkin minun perjantai, sillä huomenna on todellakin ansaittu vapaapäivä ja edessä jollain tavalla pitkä viikonloppu.. Lauantaina tosin on aikainen herätys kohti Helsinkiä, sillä IELTS olisi edessä! Aika lailla jännittää, täytyy myöntää!

Noin muuten asiat eivät hirveämmin ole eteenpäin menneet.. omaa laiskuuttani ja ajanpuutetta ehkä..No, rikosrekisteriotteen ja englanninkieliset työtodistukset olen sentään saanut tilattua, joten askel kerrallaan tässä eteenpäin mennään vaikka mitään radikaalia ei välttämättä aina tapahtuisikaan. Tätähän tämä nyt suurimmalta ajalta lienee, odottelua ja odottelua..

Nyt taidan siirtyä vapaapäivän viettoon ja kääntää aivot off -asentoon, viikonloppuna lupaan sitten päivitellä kuulumisia kielikokeesta, saa nähdä kuinka tytön käy! Seuraavat viikot ovatkin sitten jännittäviä kun testin tuloksia odotellaan kuumeisesti! Nyt toivotan kirpakkaa pakkasviikonloppua kaikille täällä kotosuomessa paleleville ja muuten vain mukavaa viikonloppua muualla maailmalla oleville! Take care!

-M

"I'm working on a dream and how it will be mine someday"

"I'm working on a dream
Though sometimes it feels so far away
I'm working on a dream
And how it will be mine someday
Sunrise come, I climb the ladder
The new day breaks and I'm working on a dream."


Kukas muu kuin itse Bruce Springsteen sen osaa paremmin sanoa. Miehen keikalle on muuten liput alustavasti hankittuna, joten toivottavasti heinäkuun lopussa pääsen kovasti fanittamaani Brucea kuuntelemaan!

Tällä hetkellä koko homman etenemisen suhteen ei tapahdu käytännössä juuri mitään. Odotan kauhulla ensi viikon kielikoetta enkä ole asian eteen juuri mitään tehnyt, viikottaisia preppaustunteja lukuunottamatta (jolle muuten tyystin unohdin mennä keskiviikkona, että ärsyttää tälläinen lipsuminen!) Mutta eiköhän se tästä. Jos ensi viikolla sitten tekisi paperiasioiden eteen jotain.. papereiden eteenpäin lähettäminen saa taas asian tuntumaan paljon konkreettisemmalta, ja hei, kyllähän mua vähän hirvittääkin. 

Olen aikani kuluksi katsellut minkälainen tarjonta vuokra-asuntoja Vancouverissa (ja muualla BC:ssa) on ja voi rähmä, luulen että tässä onkin sitten edessä ehkä suurin ongelma koko projektissa. Nimittäin sellaisen kodin löytäminen, joka on:
a) hyvällä paikalla (mielellään lähellä tulevaa työpaikkaani, mikä se sitten ikinä tuleekaan lopulta olemaan) ja mielellään alueella joka ei ihan pahinta ghettoa ole 
b) sopivan hintainen 
c) mahdollisesti kalustettu, helpottaisi elämää ihan valtavasti!
d) asunto johon saa ottaa KOIRIA!

Kyllä, hitsi mikä ongelma!! Moneen asuntoon saa ottaa kissoja, mutta ei koiria. Ja minulla kun on kaksi kissamaista pikkukoiraa.. yritä siinä sitten selittää Kanadalaiselle vuokranantajalle että juuu mää tuun suamesta ja mullon kaks piäntä koiraa. Yeah right, saletisti nappaa. Mutta yritän olla ajattelematta sitä liiaksi vielä, ehkä sekin jotenkin järjestyy. Niin ja aikansa kun hokee ja uskottelee itselleen, että kyllä kaikki järjestyy, niin ehkä ne järjestyy...

No, tälläisiä tunnelmia täällä. Ensi viikolla tosiaan kielikoe ja aika kiirettä varmaan tulee olemaan, sillä töitä on  kovasti ja erääseen toiseen asiaan liittyvä isohko tentti suoritettavana kahta päivää ennen kielikoettani. Yritä siinä sitten lukea ja opiskella molempiin samanaikaisesti. Saattaa olla, että Helsingin reissulla palkitsen itseni pienellä shoppailukierroksella..

-M

I move like a broken train, looking for the way to go

"Sä oot kyllä tosi rohkea kun uskallat lähteä"


"Ootko sä ihan yksin lähdössä, kuinka sä uskallat?"


"Onko sulla jotain tuttuja siellä, vai miten oikein uskallat"


"Eikö sua yhtään pelota lähteä yksin?"


Nämä on nyt niitä päiviä, kun on vuorossa se hirvitysfiilis koko projektista. Välillä iskee sellainen kauhistus ja epätoivo että oliko tämä nyt sittenkään hyvä idea. Olen aika avoimesti suunnitelmistani ja ajatuksestani lähteä puhunut töissä ja kaveripiirissä, ja miltei joka toiselta kuulen noita edellä mainittuja lauseita. Silloin tulee kaiken innostuksen keskelle tunne, että onko tässä nyt sittenkään mitään järkeä? Kannattaako lähteä ollenkaan? Mitäs jos en pärjääkkään, mitäs jos tulee jotain ongelmia? Entä jos en viihdy ja koko vuosi tulee olemaan ihan kamalaa? Entä jos tulee niin kauhea koti-ikävä takaisin suomeen että tulen maitojunalla takaisin parin kuukauden päästä? Entäs jos en oikeasti pärjää siellä valtavankokoisessa miljoonakaupungissa?

No, pohjalaisella sisulla todennäköisesti mennään eteenpäin eikä tapana ole ollut luovuttaa ja on kai ihan luonnollista että kauhu valtaa mielen jossain vaiheessa. Elämäähän se sielläkin vain on, ja onhan sitä muutkin lähteneet pärjänneet. Vuosikymmeniä sitten pohjanmaalta (ja muualta suomesta) lähti sadoittain ihmisiä ison meren taa uuden, paremman elämän toivossa ja hekin pärjäsivät, ilman kielitaitoa ja ilman työtä, eikä ne asunnotkaan tainneet kovin kummoisia olla. Minunkin sukulaismiehiä ja -naisia on sinne lähtenyt useampia. Silti pärjättiin, miksi en minäkin.

Mutta kai ne realiteetit on vain hyväksyttävä, välillä tuntuu että koko ulkomailla elämisestä on vähän turhan ruusunpunaiset kuvitelmat. Tuleehan se koti-ikävä ja hankalia hetkiä ja päiviä. Tuleehan niitä ongelmia, mutta kyllä kai niistä selvitään. Onneksi ne suomalaiset joiden kanssa olen ollut Kanadaan päin tekemisissä, ovat jokainen ottaneet iloisesti ja avuliaasti vastaan, neuvoneet ja vastanneet tyhmiinkin kysymyksiin. Ja jokainen ulkomailla töissä ollut kolleega on minulle sanonut että lähde ihmeessä, et tule katumaan!

Tänään sain hyviä uutisia suurlähetystöstä, kerron niistä myöhemmin lisää. Tuntuu että asiat konkretisoituvat hetki hetkeltä ja lähtö tuntuu viikko viikolta todennäköisemmältä ja konkreettisemmalta, vaikka mitään päivää ei todellakaan ole vielä lyöty lukkoon, mitään työpaikkaa sovittuna tai mitään muutakaan, ei todellakaan. Ja hetkeen ennen lähtöä on vielä niin monta päivää ja hoidettavaa asiaa, että eiköhän näitä ajatuksia ehdi tässä pyöritellä suuntaan ja toiseen. Eikä mikään ole varmaa ennenkuin istun lopullisesti matkalaukkuineni ja koirineni matkalla kohti uutta asuinmaatani. Silti täytyy myöntää, että vähän hirvittää. Kai se on ihan tervettä?


..ainakin näin 12,5h työpäivän jälkeen ;)

-M