The good news about the bad news

Viime postauksen jälkeen kolahti eteen ensimmäinen kunnon takaisku. Ensimmäinen viikko meni pettymystä itsensä kanssa sulatellessa ja tämä toinen muuten vaan kiireisenä, joten blogi on jäänyt enemmän kuin heitteille. Aijon kuitenkin ottaa vahingon takaisin ja palata takaisin ruotuun! Nöyrimmät pahoittelut, maa ei ole nielaissut minua :)

No se takaisku. En ikinä päässyt Helsinkiin asti tekemään IELTS:iäni. Sanotaanko nyt näin, että tuli pari muuttujaa, enkä Helsinkiin ikinä päässyt. Juuri sillä hetkellä tuntui että maailma kaatuu ja jos ei nyt koko maailma niin ainakin suunnitelmat venyvät ja pitkittyvät. Ja minä kun en kärsimättömänä meinaa jaksaa ainuttakaan viivästymistä tai takaiskua, ja silti luulen ettei tämä ollenkaan ollut ensimmäinen laatuaan. Tuleehan näitä, olisihan se liikaa vaadittu jos homma sujuisi kuin tanssi. Nyt on kuitenkin uusi aika kielikokeelle varattu ja suunnitelmat etenevät hiljalleen eteenpäin. Pakkohan niiden on. Pari viikkoa on tosiaan mennyt aika ankeissa tunnelmissa Kanada -ajatusten kanssa, mutta täältä noustaan taas!

Töissä on ollut todella paljon kiirettä, olen paiskinut ylitöitä niin paljon kun olen ikinä ehtinyt ja pystynyt ja toivonkin että jonkinlainen kiitos lopussa seisoo tässäkin raatamisessa. Eilen saimme myös kesälomalistat nenän eteen ja pitäisi sitten päättää se pahanen kesäloman paikkakin. No, pääsyni Vancouveriin rekisteröintikokeeseen kesäkuussa ei ole sekään mitenkään varmaa ennenkuin ehkä huhtikuussa, joten en nyt tiedä yhtään mitä asian eteen tekisin. Jos pääsisin matkustamaan Vancouveriin kesäkuussa, pitäisin tottakai lomani siinä, mutta mikäli tämä(kin) homma jostain syystä menee puihin, haluan ehdottomasti lomailla vasta heinäkuussa. Niin ja palkattomia vapaita ei kuulemma tipu, joustamisesta nyt puhumattakaan. Kesälomaa on ne hurjat 13 päivää (juu-u kiva epäonnen luku siinäkin) joista yritän sitten repiä riemua kesään ja mukamas matkustellakin siinä ajassa. On vähän toista kuin nuo lomat joihin edellisessä työpaikassa totuin, 5 viikkoa kesällä pelkkästään relax.. No, se taitaakin olla yksi niistä erittäin harvoista asioista, joita on ikävä! Noin muuten töissä työkaverit jaksavat muuten ihanasti tsempata ja olla kiinnostuneita Kanadaan lähdöstäni, arvostankin tätä ihan mielettömästi, vaikka mitään konkreettista uutta minulla ei vielä(kään) ole kertoa.. No, odottavan aika on mitä on, kyllähän se tiedetään.

Häntä pystyyn, eihän tähän tosiaan maailma kaatunut eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut, korkeintaan aikataulu venyy mutta lienee tälläkin tapahtumalla tarkoituksensa. Aina niitä ei vaan sillä hetkellä tajua eikä jaksa ymmärtää, kun ohimoa kiristää niin että tekisi mieli sanoa rumasti. No, ostimpa Madonnan elokuun Suomen keikalle liputkin, pääsin paikalle tai en. Pitäisi kai toivoa etten? Hih, aika näyttää.

Hivenen pessimistisin bloggausterveisin,

-M